Menu Close

Teema

Kapina

Kapina on läsnä useimmissa elokuvissa, muodossa tai toisessa. Tarinankerronnan perimmäiset mekanismit eivät uusiudu kovin nopeasti, jos koskaan, ja elokuvien pohjalla usein kytevä, klassinen “hyvä vastaan paha”-asetelma on hedelmällistä maaperää kapinalle, etenkin kun paha on niskan päällä ja hyvä pääsee nousemaan kengänkannan alta. Kapinan muodot ovat myös usein perinteisestä altavastaaja-asetelmasta hienovaraisempia ja Arktisen Upeeta XIX -festivaalilla saammekin viikon ajan seurata, kuinka monimuotoista kapinointi voi olla. Seuraavista linkeistä näet, millaisten ala-teemojen ja elokuvien varaan festivaali on päiväkohtaisesti rakentunut.

Maanantai 22.10. – Alas patriarkaatti!
Tiistai 23.10. – Tee se itse!
Keskiviikko 24.10. – Lapset, nuoret & naiseuden voima
Torstai 25.10. – Nuorta verta & klassikoiden ilta
Perjantai 26.10. – Surrealismin & outouden ylistys

 

Maanantai 22.10. – Alas patriarkaatti!

 

17:00-17:21 SOLAR WALK
DEN 2018, Réka Bucsi
17:30-18:56 PEPPI PITKÄTOSSU SEITSEMÄLLÄ MERELLÄ
SWE 1970, Olle Hellbom
19:30-21:33 NUORI ASTRID
SWE 2018, Pernille Fischer Christensen

 

Festivaalin aloituspäivä on omistettu Peppi Pitkätossulle ja Astrid Lindgrenille, kahdelle feminiinisen voiman merkkihahmolle.

Useamman sukupolven ikonissa Pepissä kapina on suoraan vasten kasvoja paiskattua vallattomuutta ja hurjuutta. Kun tilanne niin vaatii, rakentaa Peppi sängystään kuumailmapallon ja lentää ystävineen yli seitsemän meren retuuttamaan itseään puolta isompia, raavaita merirosvoja. Kun näkee Inger Nilssonin esittämän klassisen Pepin hyppelehtivän vaaroja väistämättä Porto Pilusen saaren kujilla räjähde-tynnyri päänsä päällä kasvot virneessä, tulee väkisinkin mieleen huutaa, vaikka lasten elokuvaa katsotaankin, että nyt räjäytetään setäinvalta!, niin mukaansatempaavaa on vallattomuus.

Sisäiset hurraa-huudot ovat ominaisia niin lapsille kuin meille aikuisillekin, kun Peppi ympäristön odotuksia vastoin laittaa asiat hoitumaan omalla tavallaan. Peppi näytetään 35 milliseltä filmikopiolta ja ennen Pepin alkua näemme Réka Bucsin palkitun (mm. Berliinin elokuvajuhlien lyhytelokuva-palkinto) lyhärin Solar Walk, joka on ennen Pepin seikkailua omiaan viemään mielen matkalle ja herättämään ihanaa ihmetystä niin lapsessa kuin aikuisessa.

Illan toinen pitkä elokuva, Pepin luojan Astrid Lindgrenin elämää avaava Nuori Astrid näyttää meille, ettei Pepin sisu ole vain vilkkaan mielikuvituksen peruja; 1920-luvun uskonnollisessa ja vanhoillisessa Ruotsissa Astridin valinnat heijastelevat Pepin tapaa kulkea omaa tietään välittämättä ympäristön vaatimuksista ja normeista. Astridin usko vapauteen ja omaan oikeuteensa valita itse elämänsä kulku tuo mieleen väistämättä hänen tarinoidensa sankarit, jotka eivät lupaa kysele eläessään järjestäytyneen yhteiskunnan laitamilla, milloin Huvikummussa, milloin luolissa ja milloin merirosvojen linnassa.

Niin Astrid kuin Peppikin muistuttaa meitä siitä, ettei kukaan voi kertoa toiselle, miten täällä tulee elää.

Osta liput maanantain näytöksiin täältä:

Peppi Pitkätossu seitsemällä merellä + Solar Walk
Nuori Astrid

 

Tiistai 23.10. – Tee se itse!

 

17:00-18:50 AMATÖRER
SWE 2018, Gabriela Pichler
19:30-20:40 THE GOODIEPAL EQUATION
FIN/DEN 2017, Sami Sänpäkkilä
22:00-23:15 A BALKAN NOIR
SWE 2017, Dražen Kuljanin

 

Festivaalin kakkospäivä on omistettu itse tekemiselle.

Nykymaailmassa “hyvän” standardiksi tunnutaan usein mieltävän sellaiset asiat, jotka myötäilevät kaupallisia intressejä. Jos jonkin asian menestystä tahdotaan mitata, katsotaan ulkoisia mittareita; paljonko se tuottaa rahaa, paljonko sillä on näkyvyyttä. Nämä asiat eivät ole synonyymejä “hyvälle” tai “menestykselle” muussa kuin talouslähtöisessä ajattelussa, ja tätä ajatusta vastaan taistelevat myös tiistai-illan elokuvat.

Ohjaaja Gabriela Pichlerin (mm. Syödä, nukkua, kuolla) uutuuselokuva Amatörer on ajankohtaisilla ja vaikeillakin aiheilla viritetty ylistys itse tekemiselle ja yhteisöllisyydelle. Siinä asukkailtaan monimuotoisen Laforsin kunnan asukkaat houkutellaan kuvaamaan mainosvideoita kylästään suurta kauppaketjua varten, mutta kyläläisten taiteellinen näkemys ei vastaa bisneksen vaatimuksia. Muotteihin sopeumaton lukiolaiskaksikko päättää käyttää kännykkäkameroitaan ja selfie-tikkujaan tallentaakseen kotikylänsä todellisen luonteen ja tarinan, ja kameran edessä ja takana syntyy kertomus mm. luokka- ja kulttuurieroista, sukupuoli-identiteetistä ja vallasta.

Amatörer on vahva mutta viihdyttävä kannanotto vapaan itseilmaisun tärkeydestä ja voimasta, ja varteenotettava ehdokas, kun punnitaan kuluvan vuoden parhaita ruotsalais-tuotantoja.

Illan kakkoselokuvan päätähdelle Goodiepalille tuskin kukaan on kertonut, miten hän saa ilmaista itseään, ja jos on, mies ei onneksi ole koskaan kuunnellut. Goodiepal on tanskalainen muusikko, taiteentekijä ja -eläjä, aktivisti, ilmiö ja luonnonvoima, joka kiertää maailmaa itse rakentamallaan sähköpyörällään ja kantaa mukanaan päästään poistettua kasvainta. Ohjaaja Sami Sänpäkkilä (elokuvan jälkeen vieraana festivaalilla) metsästää ja seuraa Goodiepalia hänen kiertäessä maailmaa omilla säännöillään, tuoden ihmisten eteen sekoituksen performanssia, teknoa ja outoja yhtälöitä maailman tulkitsemiseksi.

Goodiepal on elävä esimerkki siitä, miten oman pään sisältö materialisoidaan tekemättä kompromisseja: luopumatta yhdestäkään periaatteestaan mies on viihdyttänyt ja inspiroinut ihmisiä ympäri maailmaa, kellareilta ja pikkuklubeilta Flow-festivaalille ja Berliinin biennaaleille asti. The Goodepal Equation ei kuitenkaan ole pelkkää feelgoodia: elokuvassa seurataan kuinka erilaiset sairaudet varjostavat paitsi miehen omaa elämään, myös hänen lähipiiriään ja kuinka Goodiepal radikalisoituvan aktivisminsa seurauksena ajautuu jatkuvasti kauemmas yhteiskunnan turvaverkoista.

Tiistain lopetuksena nähtävä A Balkan Noir on parhaillaan Euroopan filmifestivaaleja kiertävä, ohjaajansa Dražen Kuljaninin toinen pitkä elokuva, jokaon silkkaa itsetekemistä ja kompromissittömyyttä. Intenssiivisen tarinan keskiössä on lapsensa viisi vuotta sitten Montenegrossa kidnappaajalle menettänyt nainen, joka ei suostu luovuttamaan ja on valmis ottamaan oikeuden omiin käsiinsä.

A Balkan Noir muistuttaa kaikessa rosoisuudessaan punk-demoa, jossa kaikki nyanssit eivät välttämättä ole vielä huippuunsa hiottuja, mutta josta paistaa armoton rakkaus omaa lajiaan kohtaan ja joka on tehty omaa visiota noudattaen. Musiikin käyttö ja visuaalinen ilme nyökkää muiden modernien, tiivistunnelmaisten noir-elokuvien suuntaan, mutta on toteutettu sellaisella itsetekemisen ja itseilmaisun mentaliteetilla, joka on omiaan tuomaan filmille omat, tunnistettavat kasvot.

A Balkan Noir näyttää toteen, miten mielenkiintoisimmat asiat tapahtuvat usein kellareissa ja isojen yleisöjen ulkopuolella, kuten ne punk-demotkin.

Osta liput tiistain näytöksiin täältä:

Amatörer
The Goodiepal Equation
A Balkan Noir

 

Keskiviikko 24.10. – Lapset, nuoret & naiseuden voima

 

17:00-18:30 BARNDOM
NOR 2017, Margreth Olin
19:00-20:30 HÖLMÖ NUORI SYDÄN
FIN 2018, Seija Vilhunen
21:00-21:15 HELSINKI MANSPLAINING MASSACRE
FIN 2018, Ilja Rautsi
21:00-21:15 FULL OF LOVE
FIN 2018, Iina Terho
BURLESKI LIVE

 

Festivaalin kolmospäivä on omistettu lapsille, nuorille ja naisille.

Lapset ovat luonnostaan kapinallisia olentoja ja auktoriteetteja vastaan käyminen on oleellinen osa ihmiseksi oppimista. Margreth Olinin ohjaama, hidas ja observoiva Barndom on kurkistus meille aikuisille iän myötä esoteeriseksi muodostuvaan lapsuuden mystiseen maailmaan, jossa on täyttä järkeä vain siinä eläville lapsille. Metsän keskellä sijaitsessa Aurora-päiväkodissa lapset leikkivät ja kasvavat vuoden ajan vapaasti, tiedostamattomina kameroista ja näin paljastavat meille oman sisäisen maailmansa ihmeteltäväksi.

Aikuiset ovat sivuroolissa, ja kun elokuvan keskiössä olevat 6-vuotiaat Uriel ja Ludvig juttelevat mieltymyksistään, ollaan todella syvällä lapsen luontaisen psykedeelisessä ja omalaatuisessa mielenmaisemassa:

– “Oletko hulluna karkkiin?”
– “Olen.”
– “Niin minäkin. Mutta enemmän olen hulluna rahaan ja asioiden tuhoamiseen!”

On tärkeää muistaa, että olimme kaikki aikanaan herkkiä ja avoimesti reagoivia olentoja, jotka luontaisesti kysyivät “miksi?” ja jotka eivät nielleet meille annettuja ohjeita ja normeja suorilta, ja Barndom on siitä mainio ja lämmittävä muistutus.

Keskiviikon prime-timessä klo 19:00 nähdään yhteisestä lyhytelokuvastaan Pitääkö mun kaikki hoitaa? vuonna 2014 Oscar-ehdokkuuden saaneiden kuvaaja Kirsikka Saaren ja ohjaaja Seija Vilhusen uusi pitkä yhteistyö Hölmö nuori sydän. Vilhunen myös voitti elokuvallaan Tyttö nimeltä Varpu Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon viime vuonna, joten tekijöiden uutukaiselta on jo virallinen lupa odottaa kovia. Pelkillä meriiteillä ei elokuva ole Arktiseen ratsastanut, vaan keskiössä on tarina, joka on omiaan festivaalin teemalle.

 

Itähelsinkiläiset lähiönuoret Lenni ja Kiira rakastuvat päättömästi ja pian Kiira tulee raskaaksi. Viisitoistavuotiaiden lasten maailma kääntyy kerralla ympäri, eikä etenkään isätön Lenni tiedä mitä tehdä tai tuntea. Oikotietä oikeaan miehuuteen tarjoaa äärioikeistolaista ideologiaa ratkaisumalliksi viljelävä naapuri, joka on omiaan sekoittamaan Lennin entisestään. Hölmö nuori sydän on muistutus kaikille, millaista on olla nuori ja hakea paikkaansa ja miltä tuntuu, kun asiat tuntuvat lujaa, ennen kuin aikuisuuden pragmaattisuus ja sopeutuvaisuus vie terän kokemusmaailmalta pois.

Keskiviikko lopetataan pamauksella, kun kankaalle heijastetaan lyhytelokuvistaan tunnetun Iina Terhon käsikirjoittama, ohjaama ja tuottama burleski-dokumentti Full of Love – Pakomatka pakastimesta. Elokuvassa Terho haastaa itsensä osallistumalla suomiburleskin Grand Damen Petra Innasen aka Bettie Blackheartin tanssikurssille, joka avaa uudelleen ohjaajan lukkoon lyödyt naiseuden ovet. Alastomuudesta ja seksuaalisuudesta nousee ilon ja riemun lähde, kun synti ja häpeä poistuu omasta kehosta.

Kuva: Timo Luomanen

Aikana, jolloin setämiehet koittavat kiristää irtoavaa otettaan naisten päätäntävallasta, on burleski kyselemätöntä ja anteeksipyytelemätöntä hallintaa ja kapinaa, oikeutta olla olemassa näkyvästi ja kuuluvasti. Full of Loven omakohtainen kasvukertomus naiseutensa kanssa sinuiksi tulemiselle on voimauttava kokemus jokaiselle, joka on tuntenut, että omaa kehoa tulee hävetä tai pyytää anteeksi.

Ennen Full of Lovea lyödään luuta setämiesten kurkkuun myös Bucheonin kansainvälisillä filmijuhlilla ensi-iltansa saaneella ja siellä parhaan lyhytelokuvan palkinnon voittaneella lyhytelokuvalla Helsinki Mansplaining Massacre, jossa onnettomuuteen joutunutta naista jahtaa hirviölauman lailla joukko miehiä, jotka tahtovat selittää aivan kaiken, mitä päähenkilö ei loputtomiin kestä ennen tarttumistaan haulikkoon.

Aivan illan päätteeksi saamme vielä syväsukeltaa omakohtaisesti burleskin maailmaan Full of Loven jälkihekumassa, kun paikallisen burleskitaiteen taitajat Rosetta Sweet ja Jazzy NaNa vetävät Ilokiven lavalla yleisölle puolituntisen liveshown!

Osta liput keskiviikon näytöksiin täältä:

Barndom
Hölmö nuori sydän
Full of Love + Helsinki Mansplaining Massacre + Burleski show

 

Torstai 25.10. – Nuorta verta & klassikoiden ilta

 

17:00-17:48 KORTEPOHJASSA TAPAHTUU RIKOKSIA
FIN 2018, Jesse Kosonen
19:00-20:48 IL CAPITANO
SWE 1991, Jan Torell
21:15-23:14 ARVOTTOMOAT
FIN 1982, Mika Kaurismäki

Arktisen torstaissa esitellään uunituoretta jyväskyläläistä rikoselokuvaa ja kumarretaan vuosikymmenten takaisille klassikoille.

Illan ensimmäisen elokuvan, ensi-iltansa festivaaleilla saavan Kortepohjassa tapahtuu rikoksia kanssa ollaan välittömästi DIY:n ja omien sääntöjen syvässä päässä: 50-minuuttisen mustavalkoisen mykkäelokuvan päähenkilö, nahkatakkiin ja jääkiekkokypärään pukeutunut, äärioikeistolainen supresankari Kampfmann on päivisin alkoholisti, öisin nistejä Kortepohjan kaduilta kovin ottein apurinsa Roopen kanssa pois siivoava vigilante, joka siinä sivussa taistelee myös kommunismin luurankoa vastaan. Tähtäimessä on ei enempää tai vähempää kuin pelastaa Kortepohjan, Espoon ja ehkä koko Suomen tulevaisuus.

Elokuva on tehty kokolailla amatööri-porukalla, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta elokuvan tekemisestä. Elokuvan kuvauksiin on soitettu poliiseja paikalle, kun tekijät ovat heiluneet ja huutaneet tekoaseet kourassa pitkin lähiön katuja. Ohjaaja Jesse Nousiaisen mukaan tärkeintä on “hämmentäminen” ja minkä tahansa reaktion herättäminen. Hämmentämiseen Kortepohja-filmillä on varaa, sillä elokuva on tehty nollabudjetilla eikä rahoittajat näin ollen ole olleet kertomassa, mitä saa tehdä. Ja tuskin tällaista elokuvaa muulla kuin riippumattomalla “fuck it”-hengellä olisi mahdollista tehdäkään.

Näytöksen jälkeen tekijävieraina ohjaaja Jesse Kosonen ja kuvaaja Roni Nousiainen avaamassa elokuvan taustoja. Kauan eläköön Kortepohja! Kauan eläköön DIY!

Torstain toinen elokuva on ilmestyessään yhtä mitoin pahaa verta ja ihailua herättänyt Jan Troellin merkkiteos Il Capitano. Ensimmäisen elokuvaroolinsa elokuvassa tekevän Antti Reinin tulkinta murhaaja Juha Valjakkalasta (elokuvassa Jari) on synkkä, nihilistinen ja rankka eikä Troell kerronnassaan etsi miehen Åmseleessä heinäkuussa -88 suorittamille teloituksille tai niihin johtaneelle rikoskierteelle syitä tai selityksiä. Tarina koetaan Valjakkalan naisystävän Maritan (elokuvassa Minna) kautta ja Jarin sielunmaisema jää pitkälti katsojan tulkintojen varaan.

Vain kolme vuotta kuvaamiensa murhien jälkeen ilmestynyt, ja suureksi osaksi siksi kritiikkiä kerännyt elokuva ei moralisoi tai analysoi, vaan on kuin päähenkilönsä kuvajainen: karu ja yksinkertainen. Silti, kuten aina, mukaan mahtuu myös herkkyyttä ja kauneutta; kun elokuva alkaa symbolisille tulkinnoille avoimella kuvalla hiljalleen kasautuvasta hiekkakeosta ja “Yksi ruusu on kasvanut laaksossa” soi haikeasti laulettuna taustalla, tuntuu, että Troell kertoo elokuvansa kohteesta enemmän, kuin voisi alleviivatuilla tarinoilla hirviön synnystä koskaan kertoa.

Il Capitano on elokuvana kapinallinen kertomus kujanjuoksusta omaa kuviteltua kohtaloaan vastaan ja kokemuksena jäljen jättävä, niin katsojaan, kuin tekijöihinsä. Antti Reini kuvaili myöhemmin kokemustaan Valjakkalana sanoen: “Se oli kuin jokin eläin joka ryömi sisään, kehittyi siellä ja tuli ulos.

Torstain lopettaa kaikkien road-movien äiti, Mika Kaurimäen esikoispitkä Arvottomat. Arvottomat on läpikotaista kapinaa, tekijöidensä sanoin “elokuva maailmasta, joka on hyväksynyt hulluutensa ja ihmisistä. joille se on yhdentekevää.” Yhteiskunnan laitamilla majaileva pikkurikollinen Manne on pystyssä gangstereille pitkän piikin ja lähtee varastetun taulun kanssa tien päälle naisystävänsä Veeran ja ystävänsä Harrin kanssa. Seuraa kaurismäkeläisellä mittarilla aimo annos vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ekstistentialistisella filosofialla leikitteleviä, lakonisia dialogeja ja irtolaisuutta. Kenelläkään ei ole paikkaa minne mennä, mutta tietä on kuljettava.

Ääniraidalla raikaavat Badding, Juice ja muut suomalaisten tuntojen tulkit, mutta on selvää että Arvottomat on kansainvälinen elokuva, jonka minnekkään kuulumattomat hahmot kumartavat syvään ranskan uudelle aallolle ja jossa suomalaisbaarissa tilataan Calvadosta, aikana, jolloin se oli vielä mahdotonta. “Se on kansainväliseen tyyliin vaellus- ja gangsterielokuva, jossa tämä maa ja maailma nähdään kyynisin nuorin silmin.“, kuten elokuvakriitikko Matti Paloheimo muinoin tiivisti arvostelussaan. Toinen tapa tiivistää Arvottomat on lainata elokuvassa Harrin eli Juuso Hirvikankaan siteeraaman Lauri Viitan runon “Kapina” -runon viimeistä lausahdusta:

Surullinen tapaus – sellaista on vapaus.”

Osta liput torstain näytöksiin täältä:

Kortepohjassa tapahtuu rikoksia
Il Capitano
Arvottomat

 

Perjantai 26.10. – Surrealismin & outouden ylistys


Perjantaina Arktisen Upeeta siirtyy keskustan klassisen juhlalliseen ja tilavaan Aalto-saliin ja kunnioittaa iltanäytöksissään pohjoismaisen elokuvan surrealistisempaa laitaa.

Päivä avataan uusintanäytöksellä Pernille Fischer Christensenin elokuvasta Nuori Astrid, jonka jälkeen saamme nähdä dokumenttiohjaaja Virpi Suutarin uusimman tuotoksen Yrittäjän, joka seuraa keskenään hyvin erilaisten yksityisyrittäjien taistelua elannosta ja olemassaolosta ja suuremmassa mittakaavassa, joko yksityisesti tai globaalisti, paremmasta huomisesta.

Vajaan kahden tuhannen asukkaan Honkajoella on pääkatu ja joukko tyhjiä liiketiloja. Siellä olemassaolostaan kamppailee Laineen liha- ja tivoliyrittäjien perhe. Samaan aikaan Helsingissä kaksi koulutettua naista virittelee aluilleen ekologista ruokavallankumousta; Maija Itkonen ja Reetta Kivelä ovat dokumentin alussa juuri aloittamassa pian käsiin räjähtävän nyhtökauran tuottamisen. Näiden kahden hyvin erilaisen maailman seurannasta kumpuaa Yrittäjä – humanistinen ja karnevalistinen luontodokumentti suomalaisista yrittäjistä ja siitä kuuluisasta sisusta.

Islantilaisen Hlynur Palmasonin ensimmäinen pitkä ohjaus Winter Brothers nousi suoraan Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaehdokkaaksi Tanskan nimissä, joka on Tanskan tasoisessa elokuvamaassa melkoinen saavutus. Ehdokkuus ja elokuvan osakseen saama laaja kiitos on myös merkki siitä, että niin neuvostoissa kuin festivaaliyleisöissä ympäri maailmaan ollaan avoimia haastavillekin tuotoksille, Winter Brothers kun kertoo ohjaajansa sanojen mukaan ensisijaisesti “tarinan puutteesta”.

Minimalistisesti etenevässä tarinassa tanskalaisella kalkkikaivoksella veljensä kanssa työskentelevä Emil tislaa pontikkaa kaivokseltaan varastamista kemikaaleista ja myy sitä muille työläisille. Ulkopuolinen ja syrjäänvetäytyvä Emil hyväksytään työyhteisöön vain suositun veljensä Johanin takia. Emilin päivät kuluvat katsellen amerikkalaisia armeijan opetusvideoita VHS:ltä ja opetellen ampuja-asentoja kiväärinsä kanssa. Kateus ja rakkaudettomuus ajavat Emiliä vääjäämättömästi kohti lopullista murtumispistettä.

Winter Brothers on tyylikäs ja epäkonventionaalinen elokuva, jonka omalaatuinen premissi, ilmeetön kerronta ja kuvaus, pauhaava ja monotoninen ääniraita ja ilmeisyydet väistävä tarina (tai sen puute) on jotain, jota ei joka elokuvakäynnillä koe.

Alkukuvana Winter Brothersille nähdään Marja Helanderin ohjaama lyhytelokuva Eatnanvulos lottit – Maan sisällä linnut. Kokeellinen, kaunis ja poliittisesti kantaaottavan teos saamelaisista tanssinopiskelijoista Birit ja Katja Haarlasta voitti keväällä Tampereen lyhytelokuvajuhlilla arvostetun Risto Jarva-palkinnon.

Perjantain illassa nähdään myös tuore Cannesin Un Certain Regard-sarjan voittajaelokuva, Eero Milonoffin ja Eva Melanderin tähdittämä Raja (Gräns), joka on iranilais-syntyisen Ali Abbasin toinen pitkä elokuva. Raja pohjautuu ruotsalaisen kauhukerronnan mestarin, mm. Ystävät hämärän jälkeen -kirjan ja elokuvakäsikirjoituksen kirjoittaneen John Ajvide Lindqvistin samannimiseen teokseen.

Ulkoisesti ja sisäisesti maailmaan sopeutumaton tullivirkailija Tina (Melander) tunnistaa työssään epäilyttävät henkilöt hajun perusteella. Häpeä, syyllisyys ja viha paljastuvat hänelle yhdellä nuuhkaisulla. Kuitenkaan Tinan kaltaisesti rujoa Vorea (Milannoff) Tina ei pysty lukemaan. Vore salaa jotain, mikä ei aukea Tinalle ja suhteen syventyessä niin Tinasta itsestään kuin Voresta paljastuu hänelle uusia, yhtäaikaisesti vapauttavia ja pelottavia puolia.

Raja on yksi Arktisen ehdottomia päähetkiä: elokuvaa on jo ennen teatteri-ensi-iltaa kuvailtu kriitikoiden toimesta mm. “älykkääksi sekoitukseksi romanssia, pohjoista noiria, sosiaalista realismia ja yliluonnollista kauhua” (Variety) sekä “henkeäsalpaavaksi“, “harvinaislaatuisen omaperäiseksi” ja “välittömäksi kulttiklassikoksi“. Yksi vuoden ehdottomia elokuvatapauksia, joka saapuu suoraan kansainvälisiltä filmijuhlilta ympäri maailman Jyväskylän Aalto-saliin.

Ennen Rajaa alkukuvana nähdään kokeellisen elokuvan mestarin Sami van Ingenin uusin lyhytelokuva Polte, joka ammentaa maagisen ja lumoavan tarinansa Teuvo Tulion jo kadonneeksi luullusta elokuvasta Nuorena nukkunut (1937). Tulion filmistä löydettiin muutama vuosi sitten katkelmia Pariisin elokuva-arkistosta, ja näiden pohjalta on nyky-yleisölle luotu hypnotisoiva, unenomainen ja hallusinaation kaltainen katkelma suomalaisen elokuvan historiasta ja alitajunnasta.

Festivaalin lopetuskuva on voimainnäyte kovaa vauhtia kasvavan independent-skenen taidosta ja vaikuttavuudesta. Neea Viitamäen keskustelua herättäneeseen näytelmään perustuva junttikauhuelokuva Kyrsyä – Tuftland on kevään 2017 ilmestymisestään asti kiertänyt elokuvafestivaaleja mm. Saksassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa ja kerännyt parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen palkintoja.

Kyrsyän sekoitus mysteeriä, trilleriä ja junttikauhua on tunnelmaltaan paljon velkaa mm. Twin Peaksille, The Wicker Manille ja Rosemaryn painajaiselle, mutta seisoo omana teoksenaan olematta pastissi. Genre-elokuvalle ehkä hieman epätyypillisestikin Kyrsyä käsittelee aiheita kuten naisten oikeudet, ihmisen suhde luontoon ja nuorisotyöttömyyys, joten kaikista perinteisemmästä böö-efekteille nojaavasta pelottelusta ei tässä vahvojen naisroolien kannattelemassa indie-leffassa ole kyse. Elokuvan jälkeen ohjaaja Roope Olenius ja näyttelijät Janne-Markus Katila ja Jari Manninen avaavat Aaltosalin yleisölle elokuvan tekoa.

Osta liput perjantain näytöksiin täältä:

Nuori Astrid
Yrittäjä
Winter Brothers + Maan sisällä linnut
Raja + Polte
Kyrsyä – Tuftland

Ylös ja ilmaan, nuoret & vanhat lainsuojattomat, kapinalliset, sopeutumattomat, friikit ja muut omituiset oliot, nähdään Ilokivessä ja Aaltosalissa 22. – 26.10.2018!