Näyttelijä Maritta Viitamäki vieraili festivaalilla Rauni Mollbergin ohjaaman ja Timo K. Mukan romaaniin perustuvan Maa on syntinen laulu -elokuvan jälkeen, joka oli Viitamäen ensimmäinen elokuvarooli ja askel kohti näyttelijän uraa. Viitamäki kertoi Mollbergin löytäneen hänet Saimaan sisävesilaivalta, jossa hän oli töissä 19-vuotiaana nuorena tyttönä. Nuoren Martan rooliin oli etsitty näyttelijää ympäri Suomen, mutta kun Mollberg tapasi Viitamäen, oli valinta selvä.
Viitamäki muistelee vuoden kestäneitä kuvauksia lämmöllä, vaikka kuvausolosuhteet olivat hyvin askeettiset ja ohjaaja Mollberg erittäin ankara ohjaaja. Tiukasta luonteestaan huolimatta näyttelijä piti ohjaajaa ensimmäisenä oppi-isänään ja muistaa edelleen ohjaajan sanat: ”Kaikki mitä sä teet, pitää olla totta, kaikki on lähdettävä itsestä.”
”Kaikista kamalinta on katsoa itseään elokuvassa”, Viitamäki toteaa ja kertoo katsoneensa Maa on syntinen laulu -elokuvan 10–20 kertaa, mutta pystyneensä katsomaan siitä alussa vain pieniä pätkiä kerrallaan. Näyttelijänä tietää, mitä kohtauksia on jätetty käyttämättä, ja mitä pätkiä leikattu pois, joten oman työn katsominen on ikuista pohdintaa omasta tulkinnastaan.
Teatteri on Maritta Viitamäen lempilapsi ja hän pitääkin sitä itselleen mieluisampana työympäristönä kuin elokuvaa. Viitamäki kokee tarvitsevansa työlleen yleisön ja yleisön reaktiot: ”Teatteri on kuningaslaji. Teatterinäyttelijän on pystyttävä toistamaan roolisuorituksena ilta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen onnistuneesti, kun elokuvassa ottoja on yksi ja senkin voi ottaa moneen kertaan.”
Viitamäki ehtii katsoa elokuvia kiireisen työnsä puolesta vähän, mutta nauttii hyvästä draamasta ja tarinoista. Pohjoismaisista elokuvista autiolle saarelle näyttelijä ottaisi islantilaista tai norjalaista elokuvaa, mutta ei ainakaan omia elokuviaan.
Teksti Jenni Koivuranta, kuvat Ville Mattila
Nuntius sai yleisön huomion.
