Festivaali onnistuneesti päätökseen

Kuudestoista Arktisen Upeeta -festivaali saatiin onnistuneesti päätökseen sunnuntaina elokuvabrunssien myötä. Kokonaisuudessaan festivaali keräsi yli tuhat kävijää, mikä on noin 200 kävijää enemmän kuin edellisenä vuonna. Tekijät ovat kävijämäärään tyytyväisiä: “Näytöksiä oli saman verran kuin viime vuonna, joten luku on oikein hyvä”, kertoo festivaalin vastaava tuottaja Heidi Anttonen.

Festivaalin kiinnostavinta antia tänä vuonna oli odotetusti Jussi-palkittu elokuva He ovat paenneet sekä Jimi Tenorin ja Jori Hulkkosen kokeellinen tieteiselokuva Nuntius. Myös Muumit Rivieralla -elokuvabrunssi keräsi kiitettävän määrän kävijöitä. Sekä J-P Valkeapään että Maritta Viitamäen vierailut olivat myös suosittuja, ja toivat arvokkaan lisänsä festivaaliohjelmistoon.

nuntiusDSC3074Nuntius sai yleisön huomion.

Kuva: Ville Mattila

 

Viitamäki: “Kaikista kamalinta on katsoa itseään elokuvassa”

Näyttelijä Maritta Viitamäki vieraili festivaalilla Rauni Mollbergin ohjaaman ja Timo K. Mukan romaaniin perustuvan Maa on syntinen laulu -elokuvan jälkeen, joka oli Viitamäen ensimmäinen elokuvarooli ja askel kohti näyttelijän uraa. Viitamäki kertoi Mollbergin löytäneen hänet Saimaan sisävesilaivalta, jossa hän oli töissä 19-vuotiaana nuorena tyttönä. Nuoren Martan rooliin oli etsitty näyttelijää ympäri Suomen, mutta kun Mollberg tapasi Viitamäen, oli valinta selvä.

viitamakiDSC3114

Viitamäki muistelee vuoden kestäneitä kuvauksia lämmöllä, vaikka kuvausolosuhteet olivat hyvin askeettiset ja ohjaaja Mollberg erittäin ankara ohjaaja. Tiukasta luonteestaan huolimatta näyttelijä piti ohjaajaa ensimmäisenä oppi-isänään ja muistaa edelleen ohjaajan sanat: ”Kaikki mitä sä teet, pitää olla totta, kaikki on lähdettävä itsestä.”

”Kaikista kamalinta on katsoa itseään elokuvassa”, Viitamäki toteaa ja kertoo katsoneensa Maa on syntinen laulu -elokuvan 10–20 kertaa, mutta pystyneensä katsomaan siitä alussa vain pieniä pätkiä kerrallaan. Näyttelijänä tietää, mitä kohtauksia on jätetty käyttämättä, ja mitä pätkiä leikattu pois, joten oman työn katsominen on ikuista pohdintaa omasta tulkinnastaan.

Teatteri on Maritta Viitamäen lempilapsi ja hän pitääkin sitä itselleen mieluisampana työympäristönä kuin elokuvaa. Viitamäki kokee tarvitsevansa työlleen yleisön ja yleisön reaktiot: ”Teatteri on kuningaslaji. Teatterinäyttelijän on pystyttävä toistamaan roolisuorituksena ilta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen onnistuneesti, kun elokuvassa ottoja on yksi ja senkin voi ottaa moneen kertaan.”

Viitamäki ehtii katsoa elokuvia kiireisen työnsä puolesta vähän, mutta nauttii hyvästä draamasta ja tarinoista. Pohjoismaisista elokuvista autiolle saarelle näyttelijä ottaisi islantilaista tai norjalaista elokuvaa, mutta ei ainakaan omia elokuviaan.

 

Teksti Jenni Koivuranta, kuvat Ville Mattila

 

 

Ystävänpäivätarjous: kaksi kaverusta kympillä Two Raging Grannies -leffaan!

Mummot taistelussa kapitalismia vastaan!

Huomenna esitettävään Two Raging Grannies -elokuvaan pääsee nyt kaksi kaverusta kympillä, ystävänpäivän kunniaksi! Tässä elämänmakuisessa dokkarissa ystävykset lähtevät selvittämään talouskasvun tarpeellisuutta maailmalle. Norjalaisen Håvard Bustnesin elokuva on elokuva inhimillisyydestä, ystävyydestä sekä ainaisen tiedonjanon eteenpäinvievästä voimasta. Leffa on aiemmin esitetty Suomessa ainakin Rokumentti-festivaalilla, missä näytös oli loppuunmyyty.

Muista myös lauantaipäivän Arktinen Lounge Ilokiven yläkerrassa! Luvassa muun muassa kakkubuffet, josta saa syödä herkkukakkuja navan täydeltä sopuhintaan. Myös lipunmyynti ja sisäänkäynti elokuviin tapahtuu lauantaina yläkerran kautta.

Two Raging Grannies_poster

JP Valkeapää ottaisi autiolle saarelle mukaansa Anderssonin Erään rakkaustarinan

… tai Fanny & Alexanderin. Mollbergin Maa on syntisen laulun. Tai Mollbergin Tuntemattoman. Tai…

Ohjaaja J-P Valkeapää vieraili festivaaleilla aiemman täyspitkänsä, vuonna 2009 vamistuneen Muukalaisen jälkeen. Muukalainen voitti valmistuttuaan Göteborgin elokuvajuhlien pääpalkinnon. Valkeapään mukaan voitto olisi voinut tulla vähän myöhemminkin: “Sain palkinnoksi 100 000 Ruotsin kruunua. Seuraavana vuonna palkinto oli jo 1 000 000 kruunun arvoinen…

Tarvitseeko elokuvia ymmärtää? kysyi yleisön edustaja. Valkeapään mukaan ei: elokuviin voi piilottaa vihjeitä ja avaimia, mutta asioita ei voi avata liikaa. Katsojalle on jätettävä tilaa myös omaan tulkintaan. Ohjaajan tulkinta ja tavoitteet ovat erikseen, mutta mikään selitys ei ole toista oikeampi. “En tee mitään, millä ei ole itselleni merkitystä.

 

J-P. Valkeapää_DSC3053

Vierailun päätteeksi esitettiin Valkeapään opiskeluaikojen viimeinen koulutyö, lyhytelokuva Keinu, jonka tekoon Valkeapää sai tutorikseen ohjaaja Pirjo Honkasalon. Honkasalo antoi yhden neuvon: “Leikkaa siihen pätkään kaikki kohdat, joissa lapset on hyviä.

Ja niin Valkeapää teki.

 

J-P Valkeapää_DSC3048

Lopullinen päätös Valkeapään elokuvaseuralaisesta autiolle saarelle jäi hieman epäselväksi, mutta varmaa on se, että Valkeapää suositteli saapumaan lauantaina paikalle, kun Mollbergin Maa on syntinen laulu esitetään.

 

Ohjaaja J-P Valkeapää vieraili festivaalilla torstaina 12.2.2015.

Kuvat: Ville Mattila