ARKTISEN UPEETA 2013
17.2.2013
Vuoden 2013 elokuvakilpailun voittajat julkistettu
Tuomariston lausunto
”Tuomaristo on viimeisten kolmen päivän aikana katsonut laajan kirjon erilaisia pohjoismaisia naisohjaajien elokuvia. Joukkoon mahtui sekä lyhyttä fiktiota, kokeellista, animaatiota että pitkää dokumenttia. Tämä teki tuomareitten tehtävästä erityisen haastavan. Tuomaristo päätyi antamaan pääpalkinnon lisäksi myös kolme kunniamainintaa. Erityisen ilahduttavaa oli, että vaikka suuri osa elokuvista olikin suomalaista tekoa, myös muut Pohjoismaat olivat hyvin edustettuina.”
”Koskettava ja ajankohtainen lyhytelokuva julmasta nykyajan sairaudesta. Elokuvan kruunaavat vahvat näyttelijäsuoritukset ja onnistunut toteutus.”
”Kiinnostava opiskelijaelokuva kahden kulttuurin törmäyksestä. Elokuvan ohjaaja on lupaava kertojalahjakkuus sieltä osasta Pohjolaa, josta elokuvia tulee harvoin.”
”Elokuva oli omaperäinen, visuaalisesti kiinnostava tarina miehen ja metsän syvästä henkisestä yhteydestä.”
”Oivaltavan älykäs näkökulma säilykepurkin ja sen sisällön pitkästä matkasta suomalaisen marketin hyllylle”
14.2.2013
Lisäys ohjelmistoon: Casper ja kielletty elokuva
XIV Arktisen Upeeta -festivaalin ohjelmisto täydentyy yhdellä ilmaisesityksellä. Sunnuntai-iltana kello 20.00 Dynamon auditoriossa esitetään Klas Fransbergin ohjaama dokumentti teatteripersoona Casper Wredestä sekä hänen tekemästään Solzhenitzyn-filmatisoinnista Päivä Ivan Denisovitshin elämässä. Dokumentin aiheena oleva elokuva esitetään samassa paikassa ennen tekodokumenttia klo 18.00.
Dokumentti on tekstitetty englanniksi ja se kestää 55 minuuttia.
6.2.2013
Matti Kassila ja Marko Ahonen valitsivat suosikkinsa festivaalielokuvien joukosta
Matti Kassila
elokuvaohjaaja
Hamsun oli siitä mielenkiintoinen, että hän oli kuuluisa kirjailija ja oli itse asiassa maanpetturi, joka tapasi Hitlerin ja jonka Hitler nopeasti hylkäsi. Troell osaa käsitellä tällaisia vaikeita persoonallisuuksia.
Oma ohjaustyöni Kaikki pelissä jäi elokuvasäätiön tuottajaa kohtaan nostaman oikeudenkäynnin jalkoihin ja levittäjä turmeli loput, ottamalla vain 4 kopiota ja antamalla sille kehnot teatterit. Ostin sen oikeudet itselleni konkurssipesästä ja myin Suomen tv-oikeudet Ylelle, joka on esittänyt sen kerran. Tämä sen huono kohtalo – muiden aiheuttama – jätti huonon jälkimaun, mutta elokuvana se ei ole lainkaan huono, pikemminkin terävästi ja satiirisen näkökulman takia kertoo elokuvanteon vaikeudesta Suomessa tuohon aikaan, minkä lisäksi se on itseirooninen.
Marko Ahonen
kriitikko
Saamenkieltä ei elokuvissa kovin usein kuule, joten Sagojogan ministeri on merkkiteos jo siksi. Paul-Anders Simman käsikirjoittamalle ja ohjaamalle elokuvalle ei kuitenkaan tarvitse antaa eksoottisuudesta lisäpisteitä. Hyvä elokuva on hyvä elokuva on hyvä elokuva. Ja Sagojogan ministeri on hyvä elokuva.
Tapahtumat sijoittuvat erittäin mielenkiintoiseen aikaan, jatkosodan loppupuolelle. Pienen saamelaiskylän asukkaat Ruotsin rajan pinnassa kumartavat vuorotellen Suomeen ja Ruotsiin se mukaan, mikä kulloinkin järkevintä ja tarkoituksenmukaisinta on.
Saamelaisyhteisön kuvaus on mielenkiintoista ja taitavaa. Kaikki kuitenkin tapahtuu draaman ehdoilla, ei antropologian tai katsojien pakkosivistämisen. Myös alkuperäiskansojen oikeudet jätetään katsojan itsensä hoksattavaksi. Mitään ei väännetä rautalangasta.
Erityisesti itseäni ilahduttaa Sagojogan ministerin huumori. Mikäli elokuvia on uskominen, alkuperäiskansojen edustajat ovat huumorintajutonta väkeä. Vai montako amerikkalaisisten elokuvien hauskaa intiaania saatte mieleenne? Alkuperäiskansoja käsitellään elokuvissa naama näkkärillä ihan kuin se olisi jotenkin hienompaa ja taatusti poliittisesti korrektia.
Tietenkin saamelaiset nauravat siinä missä muutkin, myös itselleen. Kansa joka ei kykene itseironiaan… No, se asuu Pohjois-Koreassa.
Hienoa, että Arktisen Upeeta tarjoaa Sagojogan ministerille uuden mahdollisuuden tulla löydetyksi.
14.1.2013
Arktisen Upeeta hakee vapaaehtoisia!
Festivaalille haetaan vapaaehtoisia lipunmyyntitehtäviin. Yhden lipunmyyntivuoron pituus on noin kaksi tuntia alkaen puoli tuntia ennen näytöksen alkua. Myyntivuorot hoidetaan pareittain ja kolme myyntivuoroa oikeuttaa festivaalipassiin. Lippuja myydään Kampus Kinossa, Keski-Suomen museolla sekä Dynamolla. Työvuoron aikana on tarjolla kahvia / teetä ja pientä syötävää.
Kiitoksena vapaaehtoisille tarjotaan festivaalipassit, jotka oikeuttavat pääsyyn kaikkiin festivaalin näytöksiin poislukien festivaaliklubit. Lisäksi vapaaehtoisille järjestetään karonkka perjantaina 22.2.2013 Opinkiven saunalla.
Ilmoittaudu vapaaehtoiseksi osoitteeseen info@arktisenupeeta.net. Kerro viestissä nimesi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Voit myös esittää toivomuksen lipunmyyntivuorosi ajankohdasta – festivaalin näytösaikataulun näet TÄSTÄ. Mikäli haluat työvuoroon yhdessä kaverisi kanssa, ilmoittautukaa samalla sähköpostiviestillä, josta käy ilmi molempien yhteystiedot.
11.1.2013
Siskonpeti 1782 -elokuvan esitys peruttu
Ohjelmalehdessä ilmoitettu Siskonpeti 1782 -elokuvan esitys on levittäjästä johtuvista syistä valitettavasti jouduttu perumaan. Pahoittelemme tapahtunutta!
9.1.2013
Toiminnanjohtajan saatesanat
Lämpimästi tervetuloa XIV Arktisen Upeeta -festivaalille hyisen helmikuun keskelle!
Ylpeänä voin todeta, ettei filmikeloja yllään kantava iglulogomme tänäkään vuonna valehtele – toisin kuin joidenkin muiden saman alan yritysten lähinnä karkeiksi vitseiksi osoittautuneet, samoja aihioita käyttävät tunnukset. Viime vuoden tavoin olemme pystyynkuolevan digitaalisuuden maailmassa pyrkineet tekemään kaikkemme tuodaksemme elokuvia nähtäviksi aidossa ja alkuperäisessä muodossaan: elävältä ja hengittävältä filmiltä.
Vastustaessani digiä ja puolustaessani filmiä minua on usein moitittu takertumisesta ulkoisiin, teknisiin seikkoihin sisällön kustannuksella. Sisältö tarkoittanee tässä yhteydessä elokuvan tarinaa ja sanomaa. Mutta elokuva ei ole mikään yksioikoisesti kirjallinen taidemuoto; sen sisältö koostuu myös kuvataiteellisesta, visuaalisesta puolesta. Tämän takia mikä tahansa filmille tehty ja ajateltu elokuva on digitaalisuuden kautta suodatettuna väärennös samalla tavalla, kuin mitä joku tavaratalossa myytävä juliste on Louvressa roikkuvasta taideklassikosta.
Ei niin, että digitaalinen elokuva olisi pohjimmiltaan vastustettava asia. Siihen sisältyy suuri demokraattinen potentiaali, joka tuo elokuvan teon varattomampienkin tekijöiden, toisinaan jopa kokonaisten kansojen ulottuville. Valitettavasti suurteollisuus on tehokkaasti pyrkinyt monopolisoimaan tämän välineen, ja paljolti onnistunutkin siinä. Filmien kuvaaminen, kehittäminen, liikutteleminen maasta toiseen ja tekstittäminen on kallista puuhaa; digitaalisuus on kaikin puolin halvempaa, mutta siitä huolimatta teatterien tarjonta kaventuu vuosi vuodelta. Yleisölle tarjotaan historiallisen suppeaa valikoimaa ennakkoon markkinoituja tuotteita, joita ei elokuviksi voi kutsua kuin korkeintaan tilastollisessa mielessä. Digitaalisuuden kaikenkattava läpimurto on lisäksi ollut vaarassa kyseenalaistaa koko elokuvateatteri-instituution merkityksen. Miksi käydä elokuvissa katsomassa jotain sellaista, joka on teknisesti aivan samaa kamaa kuin kotitelevisionkin tarjoama? Elokuvateollisuuden esittämät vastaukset (3D-renessanssi jne.) ovat olleet vähintäänkin kyseenalaisia.
Oma festivaalimme on päättänyt lähteä etsimään tulevaa merkitystään digitaalisessa maailmassa menneisyydestä. Olemme palanneet takaisin vuoteen 1997 ulottuville juurillemme, ja lanseeranneet uudelleen tuolloin järjestetyn elokuvakilpailun pohjoismaisille naisohjaajille. Nyt kankaalle pääsee joukko hienojen tekijöiden töitä, joita ei muuten maassamme esitettäisi lainkaan, ja toisaalta joista kaikki eivät ilman digitaalisuuden tarjoamia huokeita työskentelymahdollisuuksia tekisi elokuvia ollenkaan.
Myös päävieraidemme elämäntyöt edustavat sitä elokuvataidetta, joka on markkinoiden logiikan mukaan tuomittu marginaaliin, mutta joka inhimillisen kulttuurin kannalta on kaikkein olennaisinta. Paul-Anders Simma saapuu luoksemme Kilpisjärveltä saakka, ja on siten Arktisen Upeeta -festivaalin ensimmäinen arktiselta vyöhykkeeltä tuleva vieras. Hänen saamelaisia käsittelevät elokuvansa välittävät (elokuva)maailman rajoilla elävän maattoman kansan sydämenlyönnit väärentämättömän aitoina. Toisen päävieraan PV Lehtisen visuaalisesti uhkeat lyhytelokuvat puolestaan vastustavat kaikkia klišeisen dramaturgian sääntöjä, nostaen esille alkuperäisen ja suoran, vedessä puhdistuneen emootion. Pohjoismaisten näytösten seasta on syytä nostaa esille perjantain päänäytös, säestetty mykkäelokuva Verdens undergang, kunnianhimoinen ponnistus paitsi tanskalaisen elokuvataiteen myös meidän festivaalimme historiassa.
Juuri tämä on elokuvafestivaalin tehtävä kaikkein puhtaimmalla tasollaan: tuoda näkymätöntä nähtäväksi sekä nykyhetkestä että menneestä.
Todennäköisesti ensi vuoden festivaalimme on materiaalisesti jo paljon digi-taantuneempi tapaus, joten aitoa filmiä kannattaa käydä katsomassa mahdollisimman paljon vielä kun se on mahdollista. Mutta taistelu elokuvan alkuperäisen muodon puolesta jatkuu, velvoittaahan jo pelkkä logomme siihen… Vasta-alkajille tiedoksi: nettisivuilta löytyvät koodit 35mm ja 16mm viittaavat nimenomaan siihen, että nämä elokuvat esitetään filmikopioina. Digitaalisina kopioina esitämme tämän ohella vain parasta – ja harvinaisinta. Eikä vanhaa kunnon VHS-formaattiakaan ole unohdettu!
Petteri Kalliomäki
Nordic Glory Festival ry.
