ARKTISEN UPEETA 2012
19.1.2012
Tervetuloa XIII Arktisen Upeeta -festivaaleille!
Raikkaat myrskytuulet puhaltavat Arktisen Upeeta -festivaalien yllä, ja aukovat uusia uria niin määrän kuin laadunkin saralla. Tarjolla on yli sata eri elokuvaa, joiden skaala ulottuu harrastelijatöistä Tarkovskiin saakka. Kokoillan pohjoismaisia elokuvia nähdään kolminkertainen määrä viime vuoteen verrattuna; tarjontaa on laajennettu eritoten klassikkojen suuntaan. Uusista ohjelmaideoista kunnianhimoisin on 175-vuotiasta Jyväskylää juhlistava Jollywood-kokonaisuus, jonka laajan annin kruununjalokivenä loistaa säestetty mykkäelokuvanäytös.
Suureelliset suunnitelmat ja hillitön halu laajentua ovat siis vallanneet tämänkin festivaalin. Samaan aikaan elokuvataiteen yllä roikkuvat synkemmät pilvet kuin vielä kertaakaan sen yli satavuotisen historian aikana. Elävää valoa heijastava filmimateriaali on vaihtumassa ykkösiksi ja nolliksi koodattuun, kuolleeseen tietokonekuvaan. Muutos tulee kuluvan vuoden aikana lyömään kotimaisen elokuvateatterimaailman yli hyökyaallon tavoin. Tilannetta voidaan verrata siihen, kuin jos joku korvaisi kaikkien taidemuseoiden maalaukset digitaalisesti painetuilla julisteilla. Voivathan nekin näyttää hienoilta, mutta kyse ei ole enää samasta taidemuodosta, maalaustaiteesta. Sama pätee digitaalisesti tuotettuun liikkuvaan kuvaan: se ei ole enää elokuvaa, vaan jotain muuta.
Festivaaleille olemme kuitenkin pyrkineet tuomaan mahdollisimman paljon elokuvia oikeassa ja alkuperäisessä muodossaan. Widerberg, Skolimowski, Bergman, Tarkovski, Jarl, Bier, McCarey… siitä on aikaa, kun kaupungissamme viimeksi nähtiin yhtä monien suurten ohjaajien teoksia yhden viikon aikana. Skolimowskin Essential Killing muuten esitetään Suomessa ensimmäistä ja oletettavasti viimeistä kertaa filmikopiona.
Digitaalisuudessa on toki omat hyvät puolensa. Amatöörien mahdollisuudet liikkuvan kuvan tekemiseen ovat kasvaneet, kun sekä tuotantoarvot että julkaisukynnys ovat madaltuneet. Tätä puolta painotetaan paitsi festivaalimme findie-näytöksessä, myös samaan aikaan järjestettävän Pätkiä-kilpailun yhteydessä. Tietokoneiden avulla luodun, interaktiivisen leffaelämyksen ulottuvuuksia puolestaan havainnollistavat päävieraiksemme saapuvat Chris Hales ja Teijo Pellinen.
Silti on surullista, että digitaalisuus on pian ainoa mahdollinen tapa aistia liikkuvaa kuvaa elokuvateattereissa. Uuden tekniikan junaan on hypätty jälleen kerran liian nopeasti. Yhdessä yössä olemme kääntäneet selkämme filmin hyville ominaisuuksille: pehmeälle kuvanlaadulle, herkille luonnonväreille – formaatin globaalista yhdenmukaisuudesta ja demokraattisuudesta puhumattakaan.
Omistamme XIII Arktisen Upeeta -festivaalin taistelulle elokuvan ja digikuvan rauhanomaisen ja tasa-arvoisen rinnakkaiselon puolesta. Todettakoon vielä, että kauneimmat ja jaloimmat taistelut on usein hävitty jo etukäteen.
Petteri Kalliomäki
Nordic Glory Festival ry.
